Stopango! (2007) performance, Hakaniemi & Erottaja, Helsinki

Sami Maalas
Stopango- aktivismin perusteet

 Syksyllä 2007 sai alkunsa performatiivisten tapahtumasarjojen ketju, paikka-ja tilannesidonnainen liike, osallistujiensa subjektiivista maailmassaolemisen kokemustakuvaavayhteisö, Stopango. Ottaen vaikutteensa piilotajuisista, ihmisen arkikokemustamuovaavista merkeistä Stopango hahmottaa oman luovuuden ja välittömän kontrolloimattomuuden maailmansa. Tämä maailma ilmenee ihmisten arkea värittävinä tekoina, muistuttaen sitä jostain koneiston takaisesta saavuttamattomasta yhteydestä.Teot voivat tulla esiin monissa eri muodoissaan. Performatiivisinaesityksinä,elokuvina, runoina, elävinä installaatioina tai maalauksina. Ilmiasujen moniäänisyydessään, yhteisö pyrkii kohti synestesiaa ja kokonaisvaltaisempaaolemistasojen kohtaamista.Stopango on liikkeessä kasautuva kudos, jonka tila ei ole stabiili, vaanjokainen tapahtuminen muovaa ja värittää sitä uudelleen, antaen liikkeellemyösuutta suuntaa. Näin se maalaa omakuvaansa aina uudelleen, vanhan kuvansa päälle.
Kuitenkin ensimmäinen tapahtuminen luo keskusakselin, mihin seuraavia tekojatullaan aina vertaamaan ja joka määrittelee lähtökohdiltaan liikkeenperustukset, sekä ulkoisen muodon.Tämä Historiallinen, ensimmäinen Stopango-teko (2007) tulee tapahtumaanHelsingissä marraskuussa 2007. Siihen liittyy punainen ja vihreä väri liikkeen ja  pysähtyneisyyden vuorovaikutus uskonnon, vallan, sodan muttamyös leikin symboliikka. Se on kaupunkitilassa tapahtuvakollektiiviperformanssi.

 Urbaani ihmiselämä on täynnä rajoitteita ja konventioita, joihin ihminenmukisematta alistuu. Myös taiteessa on havaittavissa näitä konventioita jatietynlaista koulukuntaisuutta, joihin kasvavaa taiteesta kiinnostunuttamassaayritetään muotittaa. Kaikenlainen rosoisuus ja välittömyys karsitaan, kuinkatukuvasta elämän merkit. Kaupunki onkin yksi Stopangon instrumenteistä,synkronoitua melusinfoniaa tuottava yksikkö ja sosiaalisen eskapisminlaboratorio.Stopango ei kuitenkaan ole maailmankatsomuksellisesti tai poliittisestisitoutunut liike. Se ei pyri levittämään täsmennettyä sanomaa. Kyseessä onpikemminkin todellisuussuhteiden tutkiminen ja sen esittäminen tulkinnanvaraisina merkkeinä, subjektiivisina tekoina. Tätä osaltaan vahvistaatekijöiden anonyymisyys, kaikki tekijät esiintyvät naamioiden takana.Tekojen tulkinta jätetään todistajille, joita ei johdatattele esittäjänhenkilöitymä.Näillä metodeilla ja Stopango-teoilla, kartoitamme ihmisten utopististaihannekuvaa kaupungista, luomme katsauksen sosiaalisten ja ekologistenepätasapainojen ongelmiin ja pyrimme nostamaan kaupunkilaisten aktiivisuuttasuhteessa kysymykseen siitä, mikä luo merkityksellisen ympäristön.